torstai 26. syyskuuta 2013

The meaning of life is to give life a meaning


Elämä on liian kaunis tuhottavaksi.
Koskaan ei saa luovuttaa. 
Jos on niin pohjalla, ettei pääse enään ylös, silloin on täytynyt jo luovuttaa.
"Luvanneet on rakastaa, he täällä toinen toistaan.
Vaikka polku pimeyteen, joskus kuljettaa,
Silti vielä loistaa usko polkuun yheiseen."
Jokaisen pitää jossain vaiheessa oppia elämään täysillä, nauttimaan elämästä.
Kaikilla asioilla on tarkoitus.
 Onko asioilla jo tarkotus vai pitääkö niille antaa tarkoitus?



Huhhuh mikä postaustauko taas... Mitä mulle kuuluu? Mun arkeen kuuluu ihan hyvää. 
Eilen tapahtu jotain tosi odottamatonta ja epämiellyttävää, melkeen toivoisin sen olevan vaan painajaista.
Koulua. Koulua. Koulua. Missä motivaatio? 
Mun arki on nykyään koko ajan mielialojen jyrkkää vuoristorataa.
Missä vaiheessa kaikesta piti tulla näin vaikeeta? En osaa päättää asioita.
En osaa päättää onko mulla hyvä vai huono olla.
En osaa päättää mistä asioista mun pitää nauttia ja mitä asioita haluun rakastaa.
Osaanko nauttia asioista ja osaanko rakastaa sitä mitä teen?
Onko näiden asioiden lupa tapahtua omalla painollaan vai pitääkö mun hallita niitä?
Saako elämästä nauttia omalla tavallaan ja toteuttaa itseään niinkuin itse huvittaa?
Missä menee raja?
Milloin kannattaa pysähtyä miettimään tulevaisuutta, vai kannattaako sitä miettiä olleenkaan?
Milloin on valmis avaamaan uuden sivun elämälle?
Pitääkö unelmoida elämää vai elää unelmaa?
Jos elämä olis kirja, haluisinko lukea sitä etukäteen loppuun saakka?
Mitä tarkoittaa pelko, rakkaus ja viha? Liittyykö ne jossain kohtaa toisiinsa?
Kuka määrittelee ketä ja mitä saa rakastaa? 
Kuka on valmis kertomaan, mitä mä haluan elämältä, jos en itekkään tiedä sitä vielä?



!HENNI!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti