perjantai 5. heinäkuuta 2013

Me oltiin kaikkee sitä mitä pyydettiin.

Nyt yksi minuutti voi kaiken ihan täysin kadottaa, 
kohta on taas kaikki irrallaan.
Jos se ei tapa ni se todellakin hajottaa,
ei muistojen päälle kulta kerrosta saa.
Hymyile tai itket kuinka vaan,
ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan.
Älä piittaa kyyneleistä, ole kuin et huomaiskaan.
En vain vielä pysty meistä, ihan täysin luopumaan.
Ehkä ensi elämässä, kaksin olemme taas tässä,
aivan hiljaa juuri näin, lähekkäin. 
Ehkä ensi elämässä, kaksin olemme taas tässä,
hetkessä niin kiiltävässä, aivan hiljaa, juuri näin, sylikkäin.
Eilisen ilot ovat vaihtuneet kyyneliin,
me oltiin kaikkee, sitä mitä pyydettiin.
Sen piti olla ikuista, nyt se on enää historiaa... 


Kiitos kaikesta, rakas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti